Pitsaa parissa minuutissa

Vaikka rakastan ravintoloiden kiviuunipitsoja, mielestäni vallan mainiota pitsaa saa aikaiseksi sähköuunissakin. Pizzakiveä en ole vielä hankkinut, mutta ilmeisesti se on kovin mainio. 

Pitsapohjan kaulitsee parissakymmenessä sekunnissa ja pitsa viihtyy uunissa vain viitisen minuuttia, joten brunssille, illanviettoon tai juhliin voi aivan hyvin perustaa pitsabuffetin, jossa jokainen ihminen saa itse päättää mitä täytteitä pitsaansa haluaa.

Pitsalla ja sellaisella kotona usein tehdyllä taikinamössöllä, jonka päälle ladataan senttien kerros täytteitä, ei ole mielestäni mitään tekemistä toistensa kanssa. 

Pitsataikina

2:lle

• 5 dl durumvehnäjauhoja
• 2 rkl oliiviöljyä
• ½ tl suolaa
• 2 dl vettä
• 15 g hiivaa

Täytteet:

• Ilmakuivattua kinkkua ja italialaista ohutta salamia
• Paseerattua tomaattia, joka on maustettu kuivatuilla yrteillä, sokerilla ja mustapippurilla
• Mozzarella-juustoa (pallo, ei tanko)
• Valkosipuliöljyä (tai muutama valkosipulinkynsi pieneksi pilkottuna oliiviöljyn joukkoon)
• Päälle tuoreita yrttejä tai rucolaa
• Parmesan-juusto

1. Sekoita hiiva ja suola yhdessä nesteeksi, kaada se veden joukkoon. Yhdistä jauhot, öljy ja hiiva/vesi ja vaivaa taikinaa kunnes siitä muodostuu kimmoisa pallo.
2. Anna kohota tunnin verran peitettynä.
3. Laita uuni 300 asteeseen.
4. Jaa taikina kahtia ja aseta taikinapallo leivinpaperin päälle. Kauli siitä mahdollisimman ohut (varsinkin keskeltä) lettu ja täytä mieluisilla täytteillä. Leivinpaperi on helppo vetää pitsoineen uunipellille.
5. Paista pitsaa uunin alatasolla noin 5 minuuttia, näet että pitsa on valmis kun mozzarellassa on muutamia ruskeita pisteitä.
6. Voit laitaa oliiviöljyn joko ennen tai paistamisen jälkeen pitsan päälle, rucola ja yrtit sekä parmesan-juusto laitetaan jälkikäteen. 

Vuohenjuusto-reseptejä etsinnässä

Nirsoiluni on hyvin simppeliä: en pidä monien ruoka-aineiden ulkomuodosta tai koostumuksesta, joten ne jäävät pois lautaseltani. Useimpia tällaisia ruoka-aineita en ole siis eläissäni edes maistanut. Joskus harvoin, ja varsinkin nyt kun olen yrittänyt aktiivisemmin laajentaa palettiani, tulee kuitenkin suuria voittoja, eli entisestä nirsoiluruoasta tuleekin suosikkiani. 


Näin kävi muutama vuosi sitten vuohenjuuston kanssa. Maistoin näitä leipäsiä ystäväni luona, ja olin myyty. Olin tätä aikaisemmin kerran maistanut vuohenjuustoa grillatussa kasvisnyytissä, johon oli mukaan pungettu juustokiekkoja. Se ei ollut mieleeni, joten olen kategorisesti kieltäytynyt tämän tyyppisistä paistetuista vuohenjuustoruoista. Sen sijaan muun muassa punajuuri-vuohenjuustosalaattia, tai hetkisen grillattuja isoja vuohenjuustokiekkoja syön mielelläni salaatissa. Mutta siinä se sitten on. 


Kysynkin siis apua: mikä olisi sellainen vuohenjuustoa sisältävä ruoka, joka saisi minut vakuuttuneeksi että sopii raaka-aineena muuhunkin kuin näihin kolmeen edellämainitsemaani ruokaan? Olen esimerkiksi lukenut vuohenjuustolaganesta, mutta maistuuko vuoassa sitten mikään muu? Vuohenjuustokeittoa olen haistanut, ja se tuntui valloittavan koko keiton. 


Asia tuli mieleeni kun tein iltaruoaksi paahdettua vuohenjuustosalattia. 


Paahdettu vuohenjuustosalaatti

• 1-2 isoa kiekkoa vuohenjuustoa
• 1-2 paahtoleipää
• Punasipulia
• Italian Mix -salaattia tai muuta makusi mukaan
• Pinjansiemeniä tai Cashew-pähkinöitä
• Oliiviöljyä
• Mustapippuria
• Juoksevaa hunajaa
• Balsamicoa

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
2. Leikkaa paahtoleivästä vuohenjuuston kokoisia ympyröitä esimerkiksi lasin avulla. Sijoita leivät uunipellille ja näiden päälle vuohenjuustokiekot.
3. Kaada teelusikallisen verran juoksevaa hunajaa juuston päälle ja ripottele päälle ripsaus mustapippuria. Paista 8-10 minuuttia uunin ylätasolla.
4. Paahda pähkinät tai pinjansiemet pannulla. 
5. Revi ja pese salaatti, kaada päälle oliiviöljy ja sekoita. 
6. Pilko mukaan punasipuli isoina renkaina. 
7. Sekoita salaattiin mukaan pähkinät ja punasipuli ja asettele annos lautaselle. Aseta päälle 1-2- paahdettua vuohenjuustoa. 
8. Kaada päälle balsamicoa oman maun mukaan. 

Nirsoiluprojekti osa 6: Peltopyytä padassa

Nirsoiluprojektini jatkuu, hitaasti mutta kuitenkin. Ostin jo pari kuukautta sitten pakastimeen Wotkinsin Helsingin Tukkutorin myymälästä pari peltopyytä ja olin hiljakseen etsiskellyt hyvää reseptiä. Padassa paistettu peltopyy -resepti löytyi Yummlysta.

Nyt kun kokkaus on ohi, tajuan että tein emämokan pääraaka-aineessa: ohjeessa lukee peltopyiden kohdalla trussed and larded eli sidottu ja ympäröity esimerkiksi pekonilla. Tai larding tarkoittaa siis oikeammin tätä, jota en nyt olisi osannut edes tehdäkään.

Ihmettelinkin, miksi lihasta tuli niin kuivakkaa. Pyystä löytyi toki myös meheviä kohtia, mutta omaan makuuni eivät nekään oikein olleet. Hävettää tunnustaa, mutta melkein koko lintu jäi minulta syömättä. Riistan maku ei muutoinkaan ole suurimpia suosikkejani tässä maailmassa. Noh, tulipa siis kokeiltua, ja näiden minulle ennestään vieraiden ruoka-aineiden kokeiluiden ideahan on totuttaa minua irti liian rajoittuneesta maustani. Varmasti tilaan peltopyytä ravintolassa jos tilaisuus eteen tulee, pakastettu ja väärin valmistettu pyy ei nyt ollut paras kokeilu.


Viini toisaalta oli hyvää, kelpo "kympin viini" (nappasin tämän mukaan Viking Linen Tax Freestä, hinta oli muistaakseni jotain sitä luokkaa). Lueskelin ennen nauttimista arvioita netistä, ja siksi annoin viinin hengittää kolmisen tuntia ennen ruokailua ja viilensin sen hyvin, sillä esimerkiksi Viinihullun päiväkirja haukkui tuon viinin lyttyyn. Mutta kun nautimme jälkiruokaa kuusi tuntia pullon avaamisen jälkeen, oli mielestäni viini tuolloin paljon parempaa ja pehmeämpää. Mutta siis kiitos internetille, että tajusin avata tuon pullon niinkin ajoissa :D

ps. Tämän ruoan kastike taas oli aivan huippuhyvää, joten kokeile ihmeessä reseptiä. Yksi peltopyy maksoi Wotkinsilla 7,70 €.

p.p.s Reseptissä vaadittava, voista ja jauhoista tehtävä ranskalainen beurre manie on todella helppoa valmista, älä anna hienon nimen pelottaa. Se siis käytännössä näyttää tältä.


Peltopyytä padassa
2:lle

• 2 peltopyytä, ks. yllä
• 1/2 oksaa timjamia
• ½ laakerinlehti
• 2 persiljanvartta
• 0,3 dl voita voita
• 1 keltasipuli pilkottuna
• 1 porkkana
• 3 palaa pekonia
• Sieniä
• ¼ tl mustapippuria
• ¼ tl suolaa
• 4,8 dl lihalientä
• 1,2 dl punaviiniä
• 1 tl pilkottua persiljaa
• Beurre Manie:
• ½ tl voita
• ½ tl vehnäjauhoja

1. Kuumenna voita pannulla. Kun vaahto laskeutuu, lisää sipulit ja porkkanat. paista 5-7 minuuttia kunnes sipulit ovat kuulottuneet.
2. Siirrä kasvikset pataan ja paista samalla pannulla sienet ja pekoni. Lisää ne myös pataan.
3. Paista huoneenlämpöisiä peltopyitä pannulla 6-8 minuuttia kunnes ne ovat saaneet kauniin värin.
4. Siirrä peltopyyt pataan ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.
5. Kaada punaviini ja lihaliemi pataan, nosta se liedelle ja anna kiehahtaa.
6. Käännä lämpö alas ja anna hautua tunnin verran välillä sekoitellen.
7. Kun linnut ovat valmiit, nosta ne pois padasta ja pidä lämpiminä.
8. Siivilöi liemi ja pidä kasvikset lämpiminä. Heitä laakerinlehti, timjami ja persilja pois.
9. Siirrä liemi takaisin pataan, anna kiehua 5-7 minuuttia kunnes nesteestä on haihtunut kolmannes. Käännä lämpö pienelle ja sekoita joukkoon Beurre Manie.
10. Sekoita jatkuvasti 2-3 minuutin ajan kunnes kastike on paksuuntunut.
11. Lisää kasvikset ja pyyt mukaan pataan ja anna kiehua pari minuuttia kunnes kaikki ovat varmasti jälleen kuumia.

Linnanmäen Kattila: Coccola oli kallis pettymys

Päädyimme sunnuntaikävelyllä Linnanmäelle tarkoituksena päästä kokeilemaan mahdollisimman montaa Kattila-ravintolakombon ravintolaa.


Kattila oli kuitenkin pettymys jo heti alusta: huvipuiston omat työntekijät ruokailivat näkyvästi ravintoloiden parhaimmissa pöydissä ja Hans Välimäen burger-paikka (paikan nimi on muuten Midhill brgr. Heh.) ei ollut vielä edes auki. Kaikkia kylttejä ei oltu ilmeisesti vielä saatu paikoilleen, yhdessä takaseinällä ollut ravintola osoittautuikin baarin sijasta Sushi & Wine-ravintolaksi, joka oli tungettu omituisesti salin perälle. 

Hans Välimäen ravintolan nimi on Midhill brgr.

Koska jokaisella ravintolalla oli oma "karsina",  alkuperäinen suunnitelma useiden ruokien maistelusta jäi väliin. Päädyimme Coccola-ravintolaan, joka on Postres-ravintolan omistajien kolmas ravintola. Okei, on perin julmaa lähteä arvostelemaan paikkaa joka on ollut vasta yhden kokonaisen päivän auki, mutta uteliaisuus voitti. Odotukset Coccolaa kohtaan olivat korkealla, sillä Postresin omistajien toinen ravintola Alia Mustikkamaalla on yksi kaikkien aikojen suosikeistani loistavan brunssista johdosta.


Hyvin ei ruokailu lähtenyt käyntiin, pöytämme sijaitsi puoliksi ihmisten kulkuväylän puolella, anniskelulupia ei ollut (luvat eivät olleet ehtineet tulla, kuinka suomalaista, eikä varmastikaan siis ravintolan vaan viranomaisten syy) ja tarjoilija joutui pari kertaa varmistamaan tilauksemme, sillä "tänään on ollut vähän häsläystä näissä".


Tilasimme alkuun tapas-lautasen, jonka sisältöä ei oltu eritelty ruokalistassa, mutta tarjoilija vakuutti ison pääruokalautasen riittävän hyvin kahdelle hengelle. Se oli täysin totta: jättikatkarapuja, oliiveja, kikherneitä, parmankinkkua, jotain mysteeriksi jäänyttä lihaa jonkun mysteerisen mausteen kera sekä hummusta, leipää ja salaattia. Muutoin kaikki oli hyvää, mutta yksi pyrstö oli täysin raaka ja toiseen oli jäänyt puolikas peräsuolta...


Ja hieman toki häiritsi sekin, että koska emme olleet erityisen nälkäisiä, olisin tilannut vain yhden pienen alkuruoka-koon annoksesta maistelumielessä, mutta meille tuotiin ja laskutettiin kuitenkin yksi iso lautanen. Toki oma moka, kun en asiaa sen kummemmin muistanut tarjoilijalle painottaa.

Pääruoiksi tilasimme pasta Bolognesen sekä Francescana-pitsan. Pasta oli näemmä saanut odotella pitsaa melkoisen tovin, sillä se oli täysin haaleaa päätyessään pöytään. Pitsa oli kuumaa ja hyvää, mutta omituinen, makea sivumaku peitti alleen täydellisen pitsapohjan rapeudesta nautiskelun. Makeus johtui varmaan marinoiduista punasipuleista, joita annoksessa totisesti riitti. 


Listan ulkopuolelta pitsan päälle oli päätynyt myös punamangoldin lehtiä ja artisokkaa, ei sinänsä huonoja valintoja, mutta niitä kyllä tilannutkaan. Pasta oli haaleudestaan huolimatta todella hyvän makuista.

Listalta olisi myös löytynyt ikiaikojen suosikkini entrecote bearnaise-kastikkeen kanssa, mutta 28 euroa annoksesta Linnanmäellä, olkoon ravintola sitten mikä tahansa, on minulle liikaa. 


Jälkkäriä emme ottaneet, mutta joimme kahvit, ja se sai naurun aikaan. Pikkuruinen kuppi oli täytetty puolilleen. Puolilleen, kahvikuppi, Suomessa. Ei mennyt jakeluun.

Kaikenkaikkiaan maksoimme ruoasta siis 48,60 €

• Tapas: 16 €
• Pasta Bolognese: 12 €
• Pizza Francescana: 15 €
• 2 x kahvi: 5,60 €
• Yhteensä: 48,60 €

Tässä tätä listaa kirjoittaessani on pakko tunnustaa, että huomasin juuri että ravintola unohti laskuttaa meiltä kaksi isoa kokista. Ja on pakko tunnustaa, että en nyt tuosta tunne hirveän huonoa omatuntoakaan tämän kokemuksen perusteella.


Palaan kyllä Kattilaan takaisin, sillä haluan ehdottomasti maistaa noita Välimäen purilaisia ja Kuula-ravintolan lihapullia. Mutta takaisin Coccolaan? Enpä taida vaivaantua. 

Lime-lohipiirakka

Olen kirjoitellut viime aikoina vähemmän sillä olen jäänyt koukkuun muutamiin loistoruokiin joiden reseptejä olenkin jo tänne kirjannut ylös. Lihapullapastaa, sitruunalohta purjo- perunamuusilla ja erilaisia muffineja on tullut valmistettua useampia kertoa. 


Viikonloppuna herkkuttelimme jälleen juuri tuolla sitruunalohella jälleen ja kilon lohipalasta jäi puolet "yli". Päädyin tekemään Arlan reseptipankin innoittamana lohipiirakkaa. 


Muutamassa kohdassa erosin tuosta ohjeesta: kotona oli sitruunan sijasta limeä ja käytin pelkästään ruohosipulia, enkä lainkaan tilliä ruokaan. Piirakkapohjien teko ei ole myöskään suuria bravuureitani, eikä myöskään lempipuuhaani, joten olen jo vuosia käyttänyt edullisia Myllyn parhaan pakaste-piirakkapohjia kaikkiin tämän tyyppisiin ruokiin. 


Lime-lohipiirakka

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen, ja nosta piirakkapohjapakaste vuokaansa lämpenemään uunin päälle. 
2. Leikkaa nahaton lohi pitkiksi viipaleiksi ja laita laakealle lautaselle. Purista päälle limen tai sitruunan mehu, suolaa ja pippuria. Anna maustua 15 minuuttia. 
3. Sekoita keskenään tuorejuusto, munat, mausteet, kerma ja ruohosipuli tai tilli. Kaada seos piirakkapohjan päälle ja asettele lohipalat seokseen tasaisesti.
4. Paista 30 minuuttia.
5. Anna jäähtyä ainakin vartti ennen tarjoamista, pääruoan annoksesta saa tarjoamalla sen salaatin kera. 

• 300 g lohta viipaleita
• 1 tl suolaa
• 0,5 tl sitruunapippuria
• 1 limen tai puolikkaan sitruunan mehu
• 200 g tuorejuustoa (joko maustamaton tai yrittimausteinen)
• 1 dl kuohukermaa
• 0,5 dl tilliä tai ruohosipulia
• 3 kananmunaa
• 1 tl yrttimausteseosta
• 0,5 tl suolaa
• 0,5 tl sitruunanpippuria tai mustapippuria

Lihapullia sämpylässä by Tomi Björk

Tomi Björkin viikonvaihteen Ilta-Sanomien ruokapalsta on mielestäni ollut tervetullut uutuus lehteen iänikuisten Maija Silvennoisien ja muiden tilalle. Vaikka en ole mikään suuren suuri eksoottisten makujen ystävä, on palsta nykyään paljon monipuolisempi, värikkäämpi ja kiinnostavampi kuin aikaisemmin. 


Itse innostuin kokeilemaan Farangin ja Gaijinin ja toukokuussa avattavan Boulevard Socialin ravintoloitsijan ohjeista lihapullia sämpylässä, eli espanjaksi abongidas.


Itse söimme näitä iltapalaksi, mutta sopisi täydellisesti myös brunssin eksottiseksi palaseksi kun jokainen voi täytellä sämpylänsä itse haluamillaan mausteilla. Itse menun ohjeessa Björk kehottaa nauttimaan näitä alkupalaksi. 


Koska halusin iltapalaa nopeasti pöytään, jätin väliin sämpylöiden teon ja turvauduin esipaistettuihin valmissämppäreihin, samoin punasipuli oli juuri tuona päivänä huushollista loppu, niin sämpylöiden sisään meni tavallista keltasipulia. Jos käyttää mittarina mieheni "tätä saa tehdä uudestaan" -kommenttia, niin pienistä huijauksista huolimatta lopputulos oli siis erittäin maistuvaa. 


Mies maistoi lihapullista heti kanelin, itse en niinkään sitä vaan suloisen makeuden ja suolaisuuden liiton. Enpä ole aikaisemmin tosiaan hunajaa keksinyt lihapullataikinaan laittakaan!


Tästä määrästä riitti pullia kahdelle suursyömärille iltaruoaksi, ohje sopii siis alkupalaksi 4:lle hengelle tai pääruoaksi 2:lle hengelle. 


Abongidas eli maustettuja lihapullia

• 200 g sika-nautajauhelihaa
• 1 keltuainen
• 1 tl kanelia
• 1 rkl korppujauhoja
• 1 tl valkosipulijauhetta
• 1 rkl suolaa
• Mustapippuria myllystä
• 1 rkl hunajaa
• 1 rkl rosmariinia
• 1 rkl tomaattipyrettä
• 1 tl chilikastiketta

1. Sekoita ainekset tasaiseksi ja pyöritä siitä lihapullia. 
2. Kypsennä pullia uunissa 155 asteessa 15 minuuttia.
3. Täytä sämpylät ensin valkosipulimajoneesilla, laita lihapullat sisään ja koristele punasipulilla ja basillikalla. 

Tukholmassa brunssilla: Rival

Lähdimme risteilyreissulle Tukholmaan pääsiäisenä ja pohdin pääni puhki mitä tekisimme kaupungissa pääsiäissunnuntaina. Lopulta tutkailtuani erilaisia aukioloaikoja, päädyin Historiallinen museo ja brunssi -yhdistelmään. 


Kävimme siis viehättävässä Historiska Museetissa Östermalmilla, josta kävelimme rannan kautta keskustaan ja hurautimme aivan metro-aseman vieressä olevaan Södermalmin Rival-hotelliin brunssille. 

Pöytävaraus oli todella tarpeen, sillä paikka oli tupaten täynnä. ABBA-yhtyeen Benny Anderssonin omistama hotelli ei ole trendikkäin paikka, enää, mitä se oli vielä 2000-luvun alussa. Mutta viehättävä paikka, hyvä palvelu ja oih, mitä herkkuja. 

Kyseessä oli todellakin täydellinen brunssikattaus seisovasta pöydästä, ja tulihan sitä ahdettua... Erikoisuutena mainittakoon pieni tartar-pihvi omassa kupposessaan sekä hurjan hyvä ceasar-salaatti, jonka sai itse koota mieleisekseen. Erikoisuutena brunssilta löytyi myös lasagnea ja kanan siipiä.


Jälkiruoista erityisen hyvää oli kardemummalla voimakkaasti maustettu porkkanakakku sekä juuri uunista tullut omena-crumble vaniljakastikeen kera. 

Paikassa oli osattu myös tehdä brunssijärjestyksestä monin pienin tavoin todella fiksu: pöydässä sai istua 1:45 h yhdellä varauksella, tuorepuristettuun appelsiinimehuun tuli pyytämättä jäitä ja kahvikupit olivat kyllin isoja!

Tuo aika istua oli niin pitkä, että ennen kuin seuraava kattaus tuli sisään, saimme istuksia puolityhjässä paikassa aivan rauhassa ja käydä terassilla nauttimassa auringosta kahvin ja tupakan kera. 


Suosittelen lämpimästi brunssia, se maksoi 240 kruunua eli 28 euroa. 

Mies nautti vielä Bloody Maryn brunssin palanpainikkeeksi, itse panostin hyviin juomiin vasta illalla laivalla. Söimme molempina iltoina ja aamuina Viking Linen Food Garden -ravintolassa ja saimme todella hyvää palvelua. Ruoat olivat myös ihan ok, erityisen säväyksen teki hurmaava maa-artisokkakeitto, joka tarjottiin persiljaöljyn ja jättikatkarapu/näkkileipä-combon kera. 

Ja pitihän sitä tax freessäkin käydä. Erikoisimpana ostoksena mukaan tarttui Alkon 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tehty kahden tähden Jaloviina :D Muut ostokset keskittyivät lähinnä hyviin keskihintaisiin viineihin sekä drinkkien tekemiseen tarvittaviin raaka-aineisiin, kuten tequilaan, rommiin ja pastikseen.

p.s. Kirjoitin aiemmin kissakuumestani. Kuume on ohi, kissa saapui eilen! 12-vuotias herra tottelee tästä lähtien nimeä Jallu (mies sitoutettiin kissaprojektiin antamalla hänen päättää uuden tulokkaan nimi...). 


Rauhallinen, puhelias ja ISO kaveri, joka ensimmäisen 12 tunnin aikana on jo kotiutunut niin, että ruokailu, wc-käynnit, turkin harjaus ja kehrääminen sekä kokonaisvaltainen rapsuttelu ovat jo kaikki onnistuneet. Rapun äänet kyllä pelottavat kissaa ihan hirveästi ja aamulla se tosin löytyi nukkumasta maton alta, mutta se kai on vielä ymmärrettävää.


Hauskinta kissassa on se, että hän on todella nirso. Syö vain yhtä ruokaa, leikkii vain yhdellä lelulla ja heittäytyy kuulema vesipaastolle, jos ruokakupista ei löydy juuri hänen kuivamurumerkkiään. Taisi olla juuri minulle sopiva löydös tämä vanheneva herrasmies. 

Pääsiäisen menu: Valkosipulikeitto, karitsan potka ja passion-mango-jäädyke

Kuten jo aiemmin kirjoitin, pääsiäisen menumme oli jo pitkään valmis ajatuksissa, vain viinit ja pienet hienosäädöt olivat ajatuksissa kesken. Nautimme pääsiäisen menumme jo kiirastorstaina, sillä lauantaina suuntasimme Tukholmaan risteillen. 

Alkudrinkkinä tarjosin Hendrick's Gin & Tonicin. Koska tämä kyseinen gin on kurkunmakuista, koristeeksi sopii myös kurkku. Kuvassa nähtävän kiekuran leikkasin vain kurkusta ja sain sen pysymään lasissa näin nätisti kun laitoin pitkän suikaleen jokaiseen "mutkaan" jääpalan joka piti muodon paikoillaan. 

Valkosipulikeiton resepti on peräisin Food Club -ohjelmasta, keiton päälle laitoin muutaman tipan tryffeliöljyä sekä koristeeksi timjamia. Keiton kanssa tarjosin chileläistä Cono Sur Reserva -valkoviiniä.

Karitsan marinoin ja tein Teresa Välimäen ohjeen mukaan. Viereen tein maa-artisokkapyreetä ja punaviinikastiketta demi-glace-kastikepohjasta tämän HK:n ohjeen mukaisesti. Viininä oli Villa Antinori Rosso 2007.


Jälkiruoaksi tein passion-mango-jäädykettä. Resepti on peräisin jostain lehdestä vuosien takaa, valitettavasti ohje on jo hävinnyt joten en yhtään muista mistä.

Passion-mango-jäädyke


2:lle 

• 1/2 purkki Innocent-smoothieta, passion-mango
• 3 passion-hedelmää

1. Kaada smoothie mihin tahansa pakastamista kestävään vuokaan, mielellään melko laakeaan, esimerkiksi lasagne-vuokaan. 
2. Anna smoothien jäätyä ja ota se pakastimesta kun aloitatte ruokailun, noin tuntia ennen nauttimista. 
3. Leikkaa passionhedelmät puoliksi, poista siemenet ja kaavi tilalle jäätynyttä smoothieta. Kaada siemet hedelmäpuolikkaiden päälle ja tarjoile. 

Clemenzan pasta eli lihapullia keitettynä tomaattikastikkeessa

Ostin Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnistä kuukausia sitten vuonna 2006 ilmestyneen Jari Keräsen ja Timo Malmin Valkokankaan herkkuja -kirjan mutta en ole oikein päässyt oikein sen kimppuun. Suurin osa resepteistä ei oikein sovi vuodenaikaan, nirsouteni rajoittaa raaka-aineissa tai reseptit eivät olleet kovin sykähdyttäviä. 


Päädyin kokeilemaan kirjasta todellista klassikkoa, ja se oli todella sen arvoista. Kastikkeen pitkä haudutusaika, johon yleensä ei riitä kärsivällisyyttä tai aikaa, on reseptin ytimessä. Lihapullista tuli aivan valloittavan mureita ja meheviä. 


Olen muokannut hieman reseptiä siinä käytettävien tomaattien osalta. Omaan ohjeeseeni tulee purkillinen säilöttyjä kokonaisia luumutomaatteja jotka murskataan kattilassa perunasurvimella ja toinen purkillinen perinteisempää paseerattua tomaattimurskaa. Alkuperäinen resepti peräänkuuluttaa 500 g tomaattimurskaa ja pastaksi spagettia. 


Clemenzan pasta eli lihapullia keitettynä tomaattikastikkeessa

• 2 rkl oliiviöljyä
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 1 purkki luumutomaatteja säilykkeenä
• 1 purkki tomaattimurskaa
• 2 tl sokeria
• 400 g jauhelihaa
• parmesania
• tilkka punaviiniä
• 1 kananmuna
• suolaa
• mustapippuria
• pastaa

1. Kaada kattilaan oliiviöljy ja phuiksi leikatut valkosipulit. Paista hetki mutta varo polttamasta.
2. Kaada joukkoon tomaatit, murskaa perunansurvimella isot tomaatit murskaksi ja sekoittele keskilämmöllä.
3. Lisää punaviini, sokeri, suola ja mustapippuri.
4. Säädä liesi miedolle lämmölle ja anna kastikkeen kypsyä ainakin tunnin verran. 
5. Tee lihapullataikina. Riko kulhon pohjalle kananmuna, raasta sen päälle parmesania niin ettei munaa enää näy. Lisää joukkoon suolaa ja mustapippuria. Sekoita tasaiseksi tahnaksi ja lisää jauheliha. 
6. Sekoitettuasi ainekset muotoile massasta pieniä lihapullia ja nostele ne kastikkeeseen kypsymään. Keitä pullia noin 15-20 min.
7. Keitä lihapullien kiehuessa pasta, sekoita lihapullakastike valmiin pastan joukkoon ja tarjoile.  

Kanaa riisipedillä uunissa

Arkinen kotiruoka on suurta suosikkiani: en itse kaipaa hienouksia tai uusia makuelämyksiä pitkän työpäivän jälkeen. Onneksi minulla ja miehelläni on suhteellisen samanlainen maku, ja hän nauttii kiitollisena miltei mitä tahanasa ruoka kulloinkin valmistan. 


Kanan koipireidet ovat niin halpoja että niitä tulee ostettua usein vaikka niiden valmistaminen vie sen tunnin. Tämä on kuitenkin niin helppo ja maukas ruoka, että sen tunnin malttaa hyvin työpäivänkin jälkeen odottaa. Kiireinen tekee vuoan jo valmiiksi jääkaappiin ennen töihin lähtöä, ajastaa uunin menemään påäälle ja sutkaisee vain padan lämpimään tullessaabn kotiin. 


Joidenkin mielestä tämä ruoka on hivreän rasvainen ja niinhän se toki on jos kanan nahan jättää paikoilleen. Poistamalla nahan saa kaloreita vähennettyä näpsästi, samoin vaihtamalla valkoisen riisin täysjyväriisiin. 


Innoitus reseptiin on peräisin omalta äidiltä ja ilmeisesti myös kaikkien muiden ruokablogistien äideiltä, tämä ohje on ollut varmaan 1970-luvulla jokaisessa naistelehdessä kymmenen kertaa. 


Kanaa riisipedillä uunissa


2:lle 

• 3 kpl kanan koipireisiä
• 2 dl puuroriisiä
• 4 dl kanalientä
• Sitruunapippuria
• Valkosipulisuolaa
• Paprikamaustetta
• Ruokakermaa

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. 
2. Huuhtaise puuroriisi ja laita se vuokaan kanaliemen kera. Ripottele mausteet päälle ja sekoita. 
3. Laita kanan koivet riisin päälle ja laita uuniin 50 minuutiksi. 
4. Sekoita riisiä, kaada ruokakerma mukaan riisin joukkoon ja anna olla uunissa vielä 10 minuuttia.  
5. Nauti salaatin kanssa. 

Pääsiäisen koristuksia ja kissakuumetta

Koska en ole mikään viherpeukalo, en yritäkään kasvatella edes rairuohoa. Se kuitenkin mätänisi, ei kasvaisi tasaisesti ja jotain muuta vastaavaa. 


Siksi päädyin koristelemaan ruokapöytämme leikkokukilla pääsiäiseksi. Jokainen kukka on omassa pullossaan, joukossa on niin vanhoja limu- kuin viinapullojakin sekä muutamia pikkuisia sinappi- tai mehupurnukoita. Kukkina on muun muassa tulppaaneita, neilikoita ja muutama hassu koristekasvi. 


Toinen pääsiäiskoristeemme on tämä Villeroy & Bochin lasisiin kulhoihin tehty koristelu, jota koristaa niin hupaisa pullakka pupu kuin kiviset munat. Niiden seuraksi värjäsin myös tavallisia kananmunia karkkiväreillä. 


Pääsiäismenumme, jonka julkaisin jo aikaisemmin, on pysynyt ennallaan, ainakin vielä :D Suurin jännitys kohdistuukin nyt siihen, että saammeko pääsiäisen aikana kotiimme kissan. Sellaisesta on ollut puhetta jo kauan ja nyt muuton jälkeen olisi aika sellainen hankkia. Ensisijaisesti olisin ottamassa maatiaiskissan urospentua, mutta myös pelastamaan jonkun kissan omistajalta joka joutuu elämäntilanteensa vuoksi luopumaan kissasta. Yhtä kissaa olen jo kysellyt mutta en ole saanut viestiini vastausta, ja alan metsästää nettipalstoilta luovutusikäisiä maatiaisia. Kaikki hyvät vinkit otetaan ilolla vastaan. 

Lasagnea muffinssivuoassa

Nämä eivät ole niitä maailman kauneimpia pikku-lasagneita, mutta maistuvia. Idea on peräisin Prana and pie -blogista, ohje on tuosta kasvisversiosta mukailtu lihaversioksi.

Tähän ruokaan voisi helposti käyttää mitä tahansa kasviksia, esimerkiksi pinaattia, ja mitä tahansa jauhelihaa. 

Omassa versiossani on buffala-mozzarellaa vain koska sitä oli kaapissa, mozzarella-juustoraaste kävisi aivan yhtä hyvin.

Tämä on täydellinen pieni suolainen iltapala tai sopisi buffetpöytäänkin ja brunssille. Miksei myös pääruoaksi runsaan salaatin kera.

Lasagne-muffinssit

6 kpl

• 10 lasagne-levyä
• 200 g jauhelihaa
• 1 pallo mozzarellaa
• Tomaattikastiketta
• Mausteita jauhelihalle
• Merisuolaa

1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja pastakattila tulelle. 
2. Paista jauheliha ja mausta se mieleiseksi esimerkiksi valkosipulisuolalla, grillimausteella ja mustapippurilla.
3. Keitä lasagnelevyt isossa kattilassa suolatussa vedessä, älä anna tarttua toisiinsa. Keitä n. 10 minuuttia ja jäähdytä ne kylmässä vedessä.
4. Öljyä muffinivuoka. Astelle revittyjä tai saksittuja lasagnelevyn palasia sekä pohjaksi että sivuille. Pitkät ohuet suikaleet kiertyvät nätisti vuoan seinämiin. Laita palasia reilusti päällekkäin ja muffinivuoan reunan ylikin jotta paketti pysyy varmasti koossa kun poistat lasagnen vuoasta. 
5. Täytä ensimmäinen kerros, leikkaa pastasta sopiva välikerros, ja täytä toinen kerros. Yhteen vuokaan mahtuu pari kerrosta, laita viimeisen pastalevyn päälle tomaattikastiketta ja mozzarellaa.
6. Paista uunissa 30-35 minuuttia kunnes juusto on kullanruskeaa.
7. Anna levätä vuoissa viitisen minuuttia ennen kuin alat irrottaa lasagneja. Ota terävä veitsi ja pyörittele sen avulla lasagnet irti vuoasta.
8. Tarjoa salaatin kera tai osana buffetpöytää.